Osaamisen katvealueet ja avoimuus

Kehityskeskustelut ovat taas ennen lomien alkua olleet monessa yrityksessä ajankohtaisia.  Vuosittaisista keskusteluista on paljolti siirrytty lyhyempiin ja useammin tapahtuviin keskusteluihin. Hyvä näin. Perinteisistä kehityskeskusteluista alkoi muodostua vuosien mittaan kasvaneen pakollisen raportointilomakemäärän täyttämisseremonia. Huomio kiinnittyi siihen, että kaikki lomakkeen kohdat tulivat täytettyä. Menneisyyden tarkasteluun saattoi mennä enemmän aikaa kuin tulevaisuuden pohtimiseen.

Useammin toistuvillakin keskusteluilla on hyvä olla jonkinlainen struktuuri ja ennen kaikkea tavoite. Mitä keskustelulla halutaan saavuttaa? Pitäisikö asiat pilkkoa pienempiin osa-alueisiin? Pitääkö tarkastelun aikajännettä lyhentää? Tarkastellaanhan jatkossakin asioita myös hieman pidemmällä tähtäimellä? Vuosittaisista keskusteluista on luovuttu juuri siksi, että asiat muuttuvat niin nopeasti, että vuoden kuluttua ne ovat jo auttamattomasti historiaa.

Toivottavasti näihinkin keskusteluihin sisällytetään riittävästi tulevaisuuden osaamisen tarkastelua. Kehityskeskustelua ei  pidä tuomita turhaksi. Niitä ei voi täysin korvata päivittäisellä vuorovaikutuksella. Joskus tarvitaan niitä pysähtymisen paikkoja ja aikaa rauhoittua asioiden äärelle. Jos aikaa ei ole riittävästi, saattavat juuri ne osaamisen alueet, joita nyt ja tulevaisuudessa eniten tarvitaan, jäädä kokonaan käsittelemättä. Substanssiosaamisesta ja sen kehittämisestä on yleensä helpompi puhua. Sen sijaan oman työn ja työskentelytapojen kehittäminen vaatii jo enemmän aikaa. Millaisia ominaisuuksia tarvitaan jatkossa enemmän? Edellytetäänkö enemmän myös kriittisyyttä ja kykyä kyseenalaistaa luovuuden lisäksi? Tarvitaanko enemmän sinnikkyyttä, resilienssiä, kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja pettymyksistä? Miten näitä ominaisuuksia voisi kehittää? Työskentely tapahtuu entistä enemmän ryhmissä ja tiimeissä. Siksi esiin pitää nostaa vahvasti vuorovaikutusosaaminen ja muiden kehittymisen edistäminen, yhdessä kehittyminen.

Vallitseeko organisaatiossa avoin ja kannustava ilmapiiri? Onko näistä asioista helppo puhua? Se vaatii taitoa sekä esimieheltä että työntekijöiltä. Vai onko vallalla keskinäisen kilpailun kulttuuri yhdessä tekemisen kulttuurin sijaan? Osaamisen katvealueiden esille nostaminen vaatii työntekijältä rohkeutta. Jospa osaamista, taitoja, ominaisuuksia ja kykyjä arvioitaisiinkin enemmän koko tiimin kanssa yhdessä? Mitä me voimme opettaa toinen toisillemme.