Joulun aikaan tiivistyy moni asia. Se nostaa paljon erilaisia tunteita ja muistoja pintaan. Muistoihin sekoittuvat omien lapsuuden kokemusten lisäksi myös omien vanhempien lapsuudenkokemukset. Joulun pitäisi olla täydellinen. Täydellisyys merkitsee kuitenkin eri ihmisille erilaisia asioita. Monesti täydellisen joulun unelmaan liittyy toive jostain sellaisesta, josta jossain vaiheessa tai nykyisessä elämäntilanteessa on puutetta. Oma Karjalasta kotoisin ollut äitini oli aikoinaan viettänyt lapsuuttaan lastenkodissa ennen evakkoaikaa. Se vaikutti vahvasti omiin lapsuuden jouluihini. Jouluvalmistelut aloitettiin jo marraskuussa. Kaikki leipomukset ja ruuat piti olla itse tehtyjä jopa joulusuklaata myöten. Keittiön kaappeihin vaihdettiin hyllypaperit, lattiat puunattiin ja verhot vaihdettiin. Hyvässä lykyssä pari pinnatuoliakin sai jouluksi uuden värin. Joulupöytä notkui ruokaa sen seitsemään sorttia vai pitäisikö sanoa kymmentä. Kaikkea ei millään jaksettu syödä vaikka kuinka yritimme. Äiti oli jouluna niin väsynyt kaikesta puurtamisesta, että mielipaha purkautui kiukkuna meitä kiittämättömiä kohtaan.

Nykyisin siivoaminen ja jouluruokien laitto on paljon helpompaa. Kaupoista saa paljon herkkuja joko puolivalmiina tai valmiina. Hyvä näin. Työelämä vie monelta mehut syksyn aikana. Monille kuitenkin suorittaminen jää ikään kuin päälle. Tänä jouluna se korostuu erityisesti, kun joulun pyhät sattuvat viikonlopun yhteyteen. Joulusta pitäisi loihtia kaikessa kiireessä se lapsuuden aikainen kiiltokuva. Mutta kenen toiveita toteutamme. Mitä haluan itse joululta? Mitä läheiseni haluavat? Olisiko vähemmän enemmän? Taisi olla Juice aikoinaan, joka joululaulussa lauloi ”laps hankeen hukkuu…”. Mitäpä, jos kysyisit itseltäsi mitä sinä joululta odotat. Tee sama kysymys myös läheisellesi. Voisiko toiveista tehdä kompromissiratkaisuja? Vielä ehtii. Löytyisikö myös se joulun rauha, hiljaisuus ja pysähtyminen. Kohtuullisuus tuo mukanaan onnellisuutta.

Oikein leppoisaa joulun aikaa kaikille ja onnea vuodelle 2017.