Maailma on täynnä johtamispuhetta ja myös puhetta siitä, millaista on hyvä johtaminen. Tämä puhe tuntuu usein kaikuvan kuuroille korville. Esimiehet ja johto osallistuvat johtamisseminaareihin. Yöpöydältä löytyy ehkä johtamiseen liittyvää kirjallisuutta. Talouselämää käsittelevät lehdet julkaiset artikkeleita hyvästä johtamisesta. Puhutaan sitouttamisesta ja osallistavasta johtamisesta, yhteisistä tavoitteista.

Arkipäivä organisaatioissa näyttää kuitenkin toisenlaiselta. Tavoitteet on asetettu johtoryhmässä. Päätökset ja keinotkin niiden toteuttamiseksi on sovittu. Seuraavana on vaiheessa asioista tiedottaminen, joka sekin ehkä hoidetaan kirjallisesti tai digitaalisesti, jotta kenellekään ei jäisi mitään epäselväksi. Hieman ”fiksumpi” organisaatio järjestää tiedotustilaisuuden. Vielä fiksumman organisaation tiedotustilaisuudessa on ehkä mahdollisuus esittää lyhyitä kysymyksiä.

Joissakin organisaatioissa tämä toimii. Maailma muuttuu kuitenkin koko ajan monimutkaisemmaksi. Organisaatiot koostuvat yhä enemmän asiantuntijoista, joiden on itsekin päivitettävä jatkuvasti omaa osaamistaan tässä muuttuvassa maailmassa. Johdon on mahdoton hallita kaikkia osa-alueita ilman turvautumista organisaation muihin työntekijöihin ja asiantuntijoihin. Miten tehdä hyviä päätöksiä, jos on rakentanut itselleen norsunluutornin?

Tulosta ei synny ilman tavoitteita. Ilman keinoja niiden saavuttamiseksi ei päästä tavoitteisiin. Mutta syntyisikö vielä parempaa tulosta, jos organisaation jäsenet voisivat aidosti osallistua keinojen miettimiseen. Mitä tavoitteet tarkoittavat käytännössä juuri minulle? Mitä minun pitäisi konkreettisesti tehdä, jotta omalla työpanoksellani voin myötävaikuttaa tavoitteisiin? Mitkä asiat minua arveluttavat? Mitkä ovat niitä keinoja, joilla johto varmistaa organisaation sitoutumisen tavoitteiden toteuttamiseen?

On raskas taakka olla aina oikeassa. Näkökulmat kaventuvat, kun ei voi kysyä eikä huomioida muita omasta näkökulmasta poikkeavia ajatuksia ja ehdotuksia. Harmillista kyllä näin myös monta kullan arvoista hyvää ideaa jää hyödyntämättä. Monta virheen ja epäonnistumisen mahdollisuutta, joihin voisi varautua jo etukäteen ja välttää, jää huomioimatta. Kasvojen menettämisen pelko voi johtaa epäonnistumiseen.

Viisas johtaja osaa olla myös nöyrä. Hän tunnustaa, ettei voi eikä hänen tarvitse olla yksin kaikkitietävä. Hän osaa aidosti ja ajoissa kuunnella muun organisaation ajatuksia. Aito sitouttaminen edellyttää sitä, että organisaation muut jäsenet saavat painaa oman puumerkkinsä tavoitteiden käytännön toteuttamiseen.

Johdon ja esimieskunnan tehtävään ja vastuuseen kuuluu päätöksenteko, mutta voisiko sen tehdä viisaammin.