Nämä neljä sanaa ovat viime aikoina pyörineet päässäni

Ihmiskunta ei olisi selvinnyt tähän päivään ilman näitä tärkeitä neljää U:ta. Olisimme todennäköisesti kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten, käpertyneet luolaan istumaan. Ne yksilöt ja yhteisöt, jotka ovat uteliaasti lähteneet tutkimaan ja kokeilemaan uusia asioita, ovat selvinneet. Uusia taitoja on otettu käyttöön ja opittu. Se on vaatinut myös uskallusta. Palkintona maailma on laajentunut ja vuosituhansien saatossa on elämän parantunut. Aika ajoin erilaiset luonnonmullistukset ja sodat ovat pakottaneet omalta osaltaan ihmisiä uusiutumaan. Se, joka on ollut utelias, on myös oppinut kykyä ajatella ja selviytyä.
Uusien aatteiden omaksuminen ja uudistumisen hyväksyminen yhteiskunnassa on ollut aaltoliikettä. Tuntuu, että nyt ollaan taas jo useita vuosia suuntauduttu enemmänkin myös omien näkemysten ja maailmankuvan vankistamiseen kuin laajentamiseen. Jos tapaamme vain saman mielisiä samoista lähtökohdista tulevia ihmisiä, seuraamme lehdistä ja mediasta vain meille ”helppoja” asioita, jotka vahvistavat meidän omia kantojamme, menetämme paljon. Sosiaalinen media tarjoilee meille kiinnostuksen kohteita sen mukaan, mistä olemme jo ennestään kiinnostuneita.

Itseä kiinnostavien, tuttujen asioiden seuraamisessa, ei sinänsä ole mitään vikaa
Päinvastoin voimme oppia niistäkin uutta. Me tarvitsemme ympärillemme myös turvallisuutta. Oman mukavuusalueen ulkopuolella oleminen vaatii ponnisteluja. Mutta jos pitäydymme aina samalla polulla, menetämme paljon elämän moninaisuudesta ja mahdollisuuksista.

Uteliaisuus ja uusiin asioihin sukeltaminen ei välttämättä edellytä vanhan hylkäämistä, mutta tietämyksemme laajentuessa saatamme löytää parempia vaihtoehtoja ja näkökulmia. Kannustan olemaan utelias etukäteen eikä vasta silloin, kun meidän on pakko. Saatamme löytää tietoa, maailmoja ja ajatuksia, joiden olemassaoloa emme ole edes osanneet kuvitella. Keräämällä itsellemme uutta tietoa voimme ikään kuin varastoida sitä tulevaa tarvetta varten. Kun joudumme uuden mahdollisuuden tai ongelman eteen, saattaa ratkaisu nousta mieleemme jostakin sieltä alitajunnan kätköistä.

Itse kunkin elämässä aukeaa silloin tällöin mahdollisuuksien ikkuna, joka on auki ehkä vain hyvin lyhyen ajan. Päätös olisi tehtävä nopeasti eikä perusteelliseen faktojen ja seurausten miettimiseen ole aikaa. Osaamme silloin vastata kyllä? Luotammeko sisäiseen tietämyksemme? Olemme toivottavasti keränneet aineistoa uteliaisuutemme ansiosta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämistä voi myös oppia. Uskallus kasvaa, kun keräämme kokemuksia onnistumisesta. Se lisää myös itseluottamusta. Yleensä myös onnistuminen niissä asioissa, jotka ovat vaikeita, on myös palkitsevampaa meille itsellemme.
Entä jos epäonnistumme? Virheet pelottavat. Monet hylkäävät jo etukäteen muutosvaihtoehdon epäonnistumisen pelossa. Mikä menetetty mahdollisuus! Epäonnistumisen sietämistäkin voi oppia, ja mikä parasta epäonnistumista voi oppia.